‘Lennä, lennä’ -sirkusesitys lapsille
‘Tarina ilosta, unelmista, oppimisesta ja ystävyydestä.’
Ohjaus: Markus Nivala
Esiintyjät: Emma Räisänen, Antti Nerg, Pekka Laamanen/Eikka Alatalo, Markus Nivala
Tuotanto: Sirkus Supiainen
‘Lennä, lennä’ on ajatuksia herättävä humoristinen lasten sirkusesitys. Esityksessä yhdistyvät korkeatasoinen sirkustekniikka, vuorovaikutteiset puheosuudet sekä valloittavat persoonat. Esitys sisältää raivokkaan hempeitä sirkusnumeroita, hervotonta huumoria, rutkasti leikkimieltä sekä yhdessä tekemisen ja kokemisen riemua. Koko perheelle sopiva lasten sirkusesitys sukeltaa kysymysten ja vastausten värikkääseen maailmaan.
Esiintyjät: Emma Räisänen, Antti Nerg, Pekka Laamanen, Markus Nivala
Ohjaus: Markus Nivala
Tuotanto: Sirkus Supiainen
Ikäsuositus: 3+
Esityksen kesto: n.40min
Esitykset:
BARKER -teatteri
-Autolla saapuvat Raunistulantie 25, (Raunistulan puistotien kautta)
-Bussilla (nro 14 & 15) saapuvat Virusmäentie 65
-Paikalle löytää myös kävellen tai pyörällä
Ensi-ilta la 9.4 klo 15, Barker Teatteri
Esineet ja ideat lentävät lastensirkuksessa
Sirkus | Turun Sanomat |
Sirkus Supiainen:
Lennä, lennä.
Ohjaus Markus Nivala,
esiintyjät Emma Räisänen, Antti Nerg, Pekka Laamanen, Markus Nivala.
Ensi-ilta 9.4. Barker-teatterissa
Sirkus Supiaisen Lennä, lennä on yli 3-vuotiaille lapsille suunnattu sirkusesitys, jossa ei pönötetä esiintymisessä tai temppujen tekemisessä. Esityksessä sirkustelusta tehdään kavereitten kanssa leikkimistä letkeissä tunnelmissa. Lähtökohtana ja esityksen jäsentäjänä tämä asenne on oikein toimiva ratkaisu, sillä se rikkoo rajan esiintyjien ja katsojien väliltä.
Vuorollaan kukin esiintyjistä juttelee yleisölle ja antaa mahdollisuuden keskusteluun. Markus Nivalan mukaan esiintyjät eivät niinkään esitä mitään roolia, vaan ovat näyttämöllä ilman roolihahmoja.
Jutusteluissa kuullaankin kertomuksia vaikkapa Emma Räisäsen erilaisista harrastuksista, mutta myös jännittämisestä tai peloista sekä leikkimisen tärkeydestä. Yhdessä tekemisen ja uudelleen yrittämisen tärkeys korostuu.
Esityksen nimi viittaakin yhtäältä siihen, miten tärkeää on leikkiä vielä aikuisenakin, ja siten antaa mielikuvituksen lentää. Pekka Laamasen soolo-osuudessa ideat lentävätkin humoristisesti, kun hän taiteilee keppihevosen, kiinalaisen rummun, kahden käärmepillin ja hammasharjan kanssa. Antti Nerg puolestaan tuo esiin, miten häntä jännittää yleisön edessä sekin, jos temppu ei onnistukaan. Hän painottaa uudelleen yrittämistä ja harjoittelua ja onnistuu omassa renkaiden heitossaan yleisön kannustaessa.
Esityksen nimi viittaa myös konkreettisesti lentäviin esineisiin ja niiden lennättämiseen. Esiintyjät jongleeraavat yhdessä isoilla jumppapalloilla, he jonkkaavat renkailla ja sateenvarjolla. He lennättävät lennokkeja, jotka palaavat kuin bumerangit heittäjänsä käsiin.
Humoristinen vire läpäisee miellyttävästi koko esitystä. Sen ilmapiirin mutkattomuus ja temppujen taitavuus saavat sekä lapsi- että aikuiskatsojan viihtymään.
Kaisa Kurikka 11.4.2016
Lapin Kansa 30.5.2017
Yhteinen leikki lennättää
Sirkus
Sirkus Supiainen: Lennä, lennä
Ohjaus Markus Nivala
Ensi-ilta 9.4. 2016 Turku.
Arvio 25.5. esityksen perusteella
Turusta käsin toimiva Sirkus Supiainen vieraili Rovaniemellä yli kolmivuotiaille suunnatulla, eloisan monipuolisella esityksellä.
Rakenteeltaan Lennä, lennä on perinteinen. Selkeän erilliset ja suoraan yleisölle suunnatut numerot seuraavat toisiaan, ja usein pääosassa on yksi tekniikka. Neljän esiintyjän välitön läsnäolo pitää kokonaisuuden kuitenkin yhtenäisenä.
Teoksessa on aika paljon lähinnä lapsikatsojille osoitettua puhetta. Ensimmäisen spiikin aikana miettii, onko luvassa turhan tuttua juttua kaveruuden tärkeydestä. Huoli on turha; jatkossa kuullaan sympaattisen omakohtaisia, aikuistakin puhuttelevia ajatuksia leikistä, jännittämisestä ja itsensä haastamisesta.
Osiot vaihtelevat mittakaavaltaan. Pienimuotoisemmat ilmaisukeinot, kuten manipulaatio paperiarkilla tai säestäjän veikistely, pääsisivät paremmin oikeuksiinsa intiimimmässä tilassa. Sen sijaan mehukkaat jumppapallot tai näyttävästi poreilevat renkaat täyttäisivät vaivatta suuremmankin salin.
Ilmapiiriä sävyttää yhteistyö, jonka avulla saadaan usein hieman kapea-alaisesta diabolostakin irti ilahduttavia yllätyksiä. Kunkin tekniikan mahdollisuuksia ennätetään tutkia rauhassa mutta energisen iloisesti. Mokia ei sivuuteta eikä klovneriatyyliin paisutella, vaan ne huomataan hyväksyvästi, ja sitten siirrytään eteenpäin. Ei haittaa!
Esityksen kaaressa on miellyttävää, ettei päätöksessä ole tarpeettoman suuria paukkuja vaan rauhaisampaa fiilistelyä. Lopussa tiivistyykin teoksen leikkisä henki; sirkustaiteilija saa vaikka paperilennokit ihmeellisesti tottelemaan, mutta yhtä suuressa roolissa on arvaamattomuus.
– Tenka Issakainen