RUNOSIRKUS
Työryhmä: Juha Rautio, Miika Nuutinen, Rauli Katajavuori
Tuotanto: Sirkus Supiainen

Juha Raution, Miika Nuutisen ja Rauli Katajavuoren folkhenkinen runosirkus-teos yhdistää lavarunouden, jongleerauksen ja singersongwriter-materiaalin hämmentävällä tavalla.

FAQ: Mitä tämä oikein on? Miksi ihmeessä toin lapseni katsomaan tätä? Miten tekstit, musiikki sekä jongleeraus ja muut sirkustekniikat liittyvät toisiinsa? Onko tämä viihdettä vai taidetta? Miksi minä kuulen tästä vasta nyt? Ja miksi tällaista ei tehdä enempää?

Monipuolisuutensa vuoksi Runosirkusta suositellaan niin baareihin kuin suljetuille osastoille. ”Näinä aikoina viihde on vaikea laji!”
Esityksen kesto: n.55min

Esitykset:
Esityksellä on keikkailtu paljon vuodesta 2013 alkaen. Nyt lopullisen muodon ennakkonäytös pidettiin Jättömaa-festivaaleilla Kouvolassa 23.7. 2016. Ensi-ilta 13.12.2016

Esityksen tallenne:

(salasanan saa pyytämällä)

Sirkusarvio:
Suomen vanhin runosirkus Barkerilla
Rauli Katajavuori, Juha Rautio ja Miika Nuutinen ovat Suomen vanhin runosirkus.
Rauli Katajavuori, Juha Rautio ja Miika Nuutinen ovat Suomen vanhin runosirkus.
KULTTUURI Turun Sanomat 15.12.2016 0:01 0
Sirkus Supiainen: Runosirkus.

Työryhmä Juha Rautio, Miika Nuutinen ja Rauli Katajavuori. Kantaesitys 13.12. Barker-teatterissa.

Sirkus Supiainen on esittänyt Runosirkus-esitystään eri muodoissa vuodesta 2013 lähtien. Virallisen kantaesityksensä esitys sai tällä viikolla vietettävässä Supiainen 30v -festivaalissa. Itse esitys on kuitenkin kaikkea muuta kuin virallista vääntöä.

Runosirkus nivoo yhteen lavarunoutta, jongleerausta ja musiikkia. Esiintyjien eli Juha Raution, Miika Nuutisen ja Rauli Katajavuoren tekemisen tapa poistaa välimatkan katsojien ja esiintyjien väliltä. Runosirkuksessa ollaan kuin keikalla samassa tilassa, joka muistuttaa tunnelmaltaan enemmän pubia kuin teatterisalia.

Runosirkus on letkeää, hauskaa ja viihdyttävää meininkiä, jossa esiintyjät myös ironisoivat tekemisiään ja sanomisiaan. Ryhmä nimeytyy niin viihdejoukoiksi kuin Suomen vanhimmaksi runosirkukseksi. Runosirkusporukka onkin väittämänsä mukaan ollut mukana niin Pähkinäsaaren rauhassa, mustassa surmassa kuin vaikkapa vuonna 1995 voittamassa itseään.

Esityksessä kuullaan esimerkiksi Miika Nuutisen suulla itä-suomalainen musiikkitrilogia, Juha Raution klassikoksi nimeämä Ota kivi -runo tai Raution kääntämä amerikkalaisen John S. Hallin runo, jossa toistetaan meditaation tylsyyttä.

Tekstit ja biisit niveltyvät Katajavuoren jongleeraukseen, jota hän tekee välillä silmät teipillä peitettynä. Katajavuori myös tanssii ja juoksee diabolon kanssa. Välillä Nuutinen ja Katajavuori tasapainottelevat tikkailla. Hauskuutta piisaa, kun kaikki kolme yhdessä soittavat samaa kitaraa ja jongleeraavat.

Kaisa Kurikka, KULTTUURI Turun Sanomat 15.12.2016

(Arvio Teatteritanssi-lehti 1/2017)
RUNOSIRKUS VAPAUTTAA
Kitara soi ja jonglööri taituroi palloillaan kitaristin käsivarren alta. Joku lurittelee lakonisesti lyriikoitaan. Onko tämä poikkitaiteellisuutta konkreettisimmillaan? Tai fyysisimmillään pikemminkin?
En tiedä, ja se ahdistaa. Runosirkus on nimi, joka ei lupaa mitään tavallista. Kolme miestä on tehnyt letkeän esityksen, jonka olemusta on tolkuttoman vaikea määritellä.
Kuvauksen kohteena on epätäydellinen ihminen; yritystä elämässä on, mutta aina ei kaikki mene putkeen. Boheemia flegmaattisuutta huokuva kitaristi Juha Rautio laulaa lähteneensä huoraksi elämän laivaan. Ihmiskuva on pohjattoman tragikoominen.
Harkitun epätäydellinen on myös itse esitys. Se on sekä hyvä että huono asia. Lavan ja katsomon välille ei kohoa kynnystä, ja vuorovaikutus on tavattoman rentoa.
Toisaalta esitys on häiriintyneimmillään silloin, kun huomaa epäilevänsä, onko tämä silkkaa improvisaatioita. Esityksessä nähtävissä sirkustempuissa kun mokaillaan täysin suvereenisti. Onko se harkittua vai puhdasta välinpitämättömyyttä?
Jonglööri-rumpali-laulaja Miika Nuutisen Tango Itä-Suomi-trilogia provosoi mauttomuudellaan. Epäkorrekti sanoitus näkee WTC-iskujen pilvenpiirtäjistä kuolemaan pudottautumisessa jotain mahtavaa, ja katsojan sietokyky on koetuksella.
Sirkusasioista vastaa pääasiassa velmusti ilmehtivä Rauli Katajavuori ja hänen palloilla, keiloilla ja naruilla tekemänsä temput osoittavatkin ansiokasta virtuositeettiä.
Esityksessä kuultavissa teksteissä yhdistyvät vivahteet intellektuellista älykkörunoudesta ja naiiveista kliseistä, ja ne ovatkin viihdyttävää kuunneltavaa.
Kun lopulta huomaa, että tämän esityksen määrittely on mahdotonta ja hyväksyy sen, olo on kovin kevyt. Näin Runosirkus vapauttaa määritelmien vankilasta.
-Jaakko Virrankoski