Kuningasohjus
Runoja kivusta, kuvia kaipuusta.
Ohjaus, käsikirjoitus ja esiintyminen: Samuli Männistö
Lavastus ja puvustus: Laura Poranen
Valosuunnittelu: Vespa Laine
Teksti/musiikki: John S. Hall/King missile 3
Kuningasohjus on sirkusesitys, joka pohjautuu amerikkalaisen runoilija John S. Hall’in tarkkanäköisiin, yhteiskunnallisesti kantaaottaviin teksteihin ja laulunsanoituksiin. Esityksessä yhdistyvät runous, musiikki ja sirkus. Kuningasohjus on kollaasi ajasta irtileikattuja ajatuksia. Esityksen sisältämä jongleeraus, taikuus ja tasapainoilu kuvittavat, keskustelevat ja hetkittäin riitelevät tarinoiden, musiikin ja tekstin kanssa. Esitys lainaa vaikutteita esitystaiteen eri suunnilta sisältäen viitteitä, vihjauksia ja vaikutteita. Pop-taide ja tämän ajan yhteiskunnallisuus kohtaavat esityksessä, muodostaen naurua sekä hetkiä, jolloin nauru takertuu katsojan kurkkuun. Kuningasohjus saa olon tuntumaan oudon levottomalta, se pakottaa ajattelemaan.
Esityksen ensi-ilta 11.6. 2009 Helsingissä Kulttuuritehdas Korjaamolla.
Esityksen toteuttamista on tukenut Suomen Kulttuurirahaston Uudenmaan rahasto ja Taiteen
keskustoimikunta.
Lehtijuttuja esityksestä Kuningasohjus
HS – Kulttuuri – 12.4.2010 – 1555 merkkiä – 1. painos
ARVIOITA
Karhuryhmän esitys Kuningasohjus Turun Barker-teatterissa. Ohjaus,käsikirjoitus ja esiintyminen Samuli Männistö, lavastus ja puvut LauraPoranen, valot Vespa Laine, teksti/musiikki John S. Hall.
Kuningasohjus osuu ja upottaa
SIRKUS. Samuli Männistö ei ole koskaan halunnut tehdä sirkustaidettaan helpoimman ja ilmeisimmän kautta. Hän kokeilee ja venyttelee rajoja äärimmilleen. Poikkeusta ei tee Kuningasohjuskaan.
Esityksessä ei voi puhua yhden miehen show’sta, koska taustalla kuuluvat John S. Hallin lausumat runot ovat vähintään yhtä tärkeässä roolissa. Jutun nimi on lainattu Hallin King Missile -nimiseltä avantgarde-bändiltä.
Avantgardea on myös Männistön iltamat. Eikä täysin vailla absurdia huumoria. Osin temput kuvittavat runoja, kuten alun meditaation tylsyydestä kertovassa osassa. Männistö veivaa siinä lankasilmukkaansa kuin rukousnauhaa. Kirjaimellisesti kuvittavia ovat myös piirtoheitindemonstraatiot ja diashow’t. Ensin mainitulla nähdään kuvaus Garyn ja Melissan seksielämästä. Ei siis mitään lastensirkusta. Ilma on sakeana f-sanasta.
Paikoin Männistön juttu on antiesittämistä. Joissakin kohtauksissa tehot syntyvät ristiriidoista runojen ja näyttämön toiminnan välillä. Esimerkiksi kun Männistö temppuilee tikapuilla maireasti hymyillen ja yleisöä kosiskellen, kuullaan taustalla toive presidentti Bushin hitaasta ja kivuliaasta kuolemasta!
Sirkustaiteilijana Männistö on erityisen innovatiivinen. Diabolokohtaus on suurten eleiden pientä draamaa.
JUSSI TOSSAVAINEN
Turun Sanomat 11.4 2010 02:32:27
Verta ja hikeä ilman kyyneleitä
• Sirkus Supiainen/Karhuryhmä: Kuningasohjus. Ohjaus ja käsikirjoitus Samuli Männistö, lavastus ja puvut Laura Poranen, valosuunnittelu Vespa Laine, teksti/musiikki John S. Hall/King Missile 3. Esitys 9.4. Barker-teatterilla.
Sirkus Supiaisen Karhuryhmän Kuningasohjus -esitystä voisi nimittää underground-nykysirkukseksi, sillä siitä puuttuu kaikenlainen keskiluokkainen sievyys ja siveys. Ja juuri siksi esitys on nautinnollinen.
Samuli Männistön yhden miehen esitys rakentuu yhdysvaltalaisen runoilijamuusikon John S. Hallin ja tämän avantgarde-yhtye King Missile 3:n teksteihin ja biiseihin.
Vasemmistoradikaali Hallin tekstit suuntaavat ohjuksiaan kohti jenkkilän konservatiivipolitiikkoja. Lisäksi tykityksen alle joutuvat keskiluokkaiset käsitykset niin seksistä kuin taiteesta, ja ylipäätään kaikenlaiset romantisoidut ylevyydet asettuvat ironian piikittämiksi.
Kuningasohjuksessa kuullaan lukuisia Hallin huutamia ja laulamia runoesityksiä. Männistön lavaperformanssi asettuu sekä kuvittamaan tekstejä että niitä vasten. Esityksen aikana Männistö jongleeraa taitavasti palloilla ja keiloilla, tasapainoilee tikkailla, tekee huikean diabolonumeron ja huvittaa taikuudella.
Temput eivät välttämättä onnistu ainakaan ensi yrittämällä, mutta tämäkin sopii tismalleen esityksen konseptiin. Tempuissa ei ole kyse lopputuloksesta vaan niiden tekemisestä.
Lavastus muistuttaa kotikutoista ja vastakarvaista luentosalia. Piirtoheitin kököttää etualalla ja takana on keltaisilla muistiinpanolapuilla täytetty valkokangas.
Tämän pehmeästi elävän kangaspinnan funktio paljastuu, kun esityksessä siirrytään kuvittamaan Hallin Synnytyksen ihme -runoa, joka käsittelee kaikkea muuta kuin kaunistellen raskauteen johtavia tapahtumia. Männistö heijastaa kankaalle pornografisia kuvia, joissa näkyvät paljaat ihmiselimet hukkuvat kankaan pintaan.
Piirtoheitintä ei käytetä kalvosulkeisiin vaan kuvittamaan verenvuodatusta käsittelevää runoa. Männistö muka viiltää veitsellä itseään sormeen, josta vesisäiliöön valutettu veri heijastuu kankaalle kuin elävässä maalauksessa.
Erilaiset kipuun ja kivun aiheuttamiseen liittyvät kuvat toistuvat runoissa, mutta ihan yhtä paljon runot ja koko Männistön esiintymisen arsenaali asettavat kipuilevan elämänasenteen humoristiseen asentoon.
Vaikkei esityksen aikana mihinkään hervottomaan nauruun päädykään, saa aivan alusta asti naureskella teräville yksityiskohdille, hienoille tempuille, outoudelle ja etenkin esityksen rankalle meiningille.
Kuningasohjus ei siis ole mitään kaunosielujen sirkusilluusiota vaan rajunkin asenteen kyllästämää performanssia, joka säilyttää kuitenkin letkeän miellyttävyyden alusta loppuunsa asti.
KAISA KURIKKA
Lapin Kansa 16.11.2010
Kuningasohjus -esitystä käsittelevä ote 14.11.2010 Vitus -festivaalilla pidetyn näytöksen arviosta.
Sirkus Supiaisen Kuningasohjus
…
Samuli Männistön ohjaama, käsikirjoittama ja esittämä Kuningasohjus lupasi käsiohjelman mukaan paljon ja sai ennakko-odotukset korkealle. Erityisesti viidentoista vuoden ikäraja aiheutti melkeinpä pelonsekaista uteliaisuutta.
Pääosin F-sanan ympärille rakentuva tekstimaailma huvitti alkuun mutta loppua kohden sai jo haukottelemaan. Mukaan mahtui toki hyviäkin tekstillisiä hetkiä, tosin keskittymisen rajaaminen pelkkään kuunteluun tai katsomiseen ei aina onnistunut. Tämä johtui lähinnä siitä että ajoittain näyttämöllä tapahtuva tekeminen oli tarkoituksellisestikin erotettu äänimaailmasta.
Paitsi äänen puolesta myös muuten esitys pysyi pääasiassa navan alapuolisella alueella. Tämä ei sinänsä häirinnyt tai saanut ahdistumaan. Toisaalta se ei myöskään sen kummemmin shokeerannut, varsinkaan kun loppujen lopuksi kaikki vietiin vain puolitiehen. Lapsen alkuun panemisen havainnollistaminen pornokuvia apuna käyttämällä saa odottamaan enemmän, kenties jopa alastonta esiintyjää lavalla.
Rekvisiitan määrä oli melkoinen, eikä ihan jokainen esine ehtinyt saada vuoroaan näytöksen aikana. Lukuisten akrobaattisten välineiden lisäksi näyttämölle oli kannettu piirtoheitintä, muistilappuja ja paljon muuta. Esiin pääsivät myös esimerkiksi vesi ja veri.
Kokonaisuutena Kuningasohjus oli teos, jossa muka raflaavan tekstin höysteenä esitettiin helpohkoja sirkustemppuja melko kehnolla tekniikalla toteutettuna. Se, oliko näin juuri nimenomaan tarkoitettukin, jäi epäselväksi. Esityksessä oli hetkensä, ajattelemaan se ei kuitenkaan pakottanut.
…
Outi Kallas