[heresy]

[heresy]
‘Hienoutta, taitoa, outoutta ja yllätyksiä kerrakseen. Illan kuluessa yleisössä näkyi “ei voi olla totta” -eleitä ja hämmennyksen naurunpyrskähdyksiin kietovia reaktioita.’ – Jussi Tosavainen, HS 28.9.2013
Työryhmä Ohjaus, lavastus: Samuli Männistö
Tuotanto: Sirkus Supiainen / Samuli Männistö
Esiintyjät: Antti Nerg, Markus Nivala, Samuli Männistö & Laura Vuorjoki-Elo
Musiikki: Laura Vuorjoki-Elo
Pukusuunnittelu: Marjo Haapasalo
Valosuunnittelu: Saija Nojonen
Tarpeiston ja lavastuksen toteutus: Toni Saikkonen
Ääniteknikko: Antti Koukonen
Tukijat:Alfred Kordelinin säätiö, Koneen säätiö, Epic Juggling props, Koistinen kantele, Menu Spaustuve

Nimensä puolesta [heresy] viittaa harhaoppiin ja kerettiläisyyteen eli uskomuksiin ja teorioihin, jotka ovat vahvasti ristiriidassa vakiintuneiden uskomusten ja tottumuksien kanssa. Tämän viitekehyksen sisällä [heresy] tutkii sitä mikä on oleellista, mikä on hallittavissa ja mikä on pyhyyttä. Tämän tutkimuksen taustalla ovat erilaiset taideteoriat, uskontojen käsitykset ja muut todellisuuden ja maailmankaikkeuden syytä, luonnetta sekä perimmäistä totuutta etsivät teoriat. [heresy] sisältää vähäeleistä fyysisen teatterin ja jongleerauksen taidetta, elävää musiikkia ja kyseenalaistamisesta kuten myös itsetietoisuudestakin syntyvää lempeää huumoria. [heresy] on kolmen jonglöörin ja kansanmuusikon vuoropuhelu käsitellen esineitä, arvoituksia ja muita tärkeitä asioita.

[heresy]-esitys sai kantaesityksensä 25.9.2013 Helsingin Cirko-keskuksessa.

 

Esitystaltiointi: https://vimeo.com/76806095 (Salasanan videoon saa kysymällä.)

Arvio:
Diabolohyrrä lentää hartaasti ja ironisesti

KULTTUURI Turun Sanomat 19.12.2016 14:15 0
Sirkus Supiainen:
[heresy].

Ohjaus ja lavastus Rauli Katajavuori, musiikki Laura Vuorjoki-Elo, pukusuunnittelu Marjo Haapasalo, valosuunnittelu Saija Nojonen. Esiintyjät Antti Nerg, Markus Nivala, Katajavuori, Vuorjoki-Elo.

16.12. Barker-teatterissa.

Sirkus Supiaisen 30-vuotisfestivaalilla sai Turun ensi-iltansa Rauli Katajavuoren ohjaama [heresy]. Vuonna 2013 ensi-esityksensä saaneen teoksen nimi tarkoittaa harhaoppia ja vääräoppia, eikä esitys tai ylipäätään Supiaisen tekemisen eetos asetu valtavirtaiseen nykysirkuksen pirtaan.

Nimen mahdollistama kytkös uskonasioihin näkyy esityksessä, tosin moninkertaisesti ironisoituna ja hämmennettynä. Harras harmonia saa rinnalleen yllättäviä äänikuvia, taidokasta ja visuaalisesti vivahteikasta diabolohyrrän hallintaa ja itämaisiin taistelulajeihin viittaavaa liike-energiaa.

Esityksen musiikista vastaava ja erinomaisesti laulava Laura Vuorjoki-Elo aloittaa Totuuden henki -virrellä, joka vaihtuu Eppu Normaalin Njet njet -biisiksi ja Kikan Sukkula Venukseen -lallatukseksi. Kotimaisten pop-rallatusten sävy saa vinkeän vivahteen Vuorjoki-Elon polkemasta harmonista.

Marjo Haapasalon puvustamina Antti Nerg, Markus Nivala ja Rauli Katajavuori näyttävät mustakaapuisilta munkeilta. He lennättävät diaboloa toisilleen, korkealle ja leveälle, yksin ja yhdessä, monimutkaisia kuvioita rakentaen.

Miehet kuljettavat hyrrää geometrisiä linjoja pitkin tai lennättävät sitä lattialla pyörähtäen. Diaboloa käytetään välillä myös leikillisessä esineteatterissa.

Esitys tuo hyrrästä esiin monitasoisia ulottuvuuksia, joita Saija Nojosen valosuunnittelu korostaa. Valaistus vaihtuu esityksessä pimeydestä valokäytäviin tai valopisteisiin.

[heresyn] kokonaiskonsepti on kiehtova, ja esitys kietoo myös jongleerauksen outoihin ympäristöihin.

Kaisa Kurikka

HS.
Teatteriarvostelut | Arvio
Sirkusesitys tarjosi herätyskokouksen paholaisen kanssa
En liene ainut hämmennyksen tilassa Sirkus Supiaisen esityksestä [heresy] poistunut. Hienoutta, taitoa, outoutta ja yllätyksiä kerrakseen. Illan kuluessa yleisössä näkyi “ei voi olla totta” -eleitä ja hämmennyksen naurunpyrskähdyksiin kietovia reaktioita.

Jussi Tossavainen
Julkaistu: 28.9.2013 2:00
Sirkus Supiaisen esitys [heresy] Cirko-keskuksessa. Ohjaus ja lavastus Samuli Männistö, valot Saija Nojonen, musiikki Laura Vuorjoki-Elo, puvut Marjo Haapasalo, esiintyjät Antti Nerg, Markus Nivala, Samuli Männistö ja Laura Vuorjoki-Elo.
EN LIENE ainut hämmennyksen tilassa Sirkus Supiaisen esityksestä [heresy] poistunut. Hienoutta, taitoa, outoutta ja yllätyksiä kerrakseen. Illan kuluessa yleisössä näkyi “ei voi olla totta” -eleitä ja hämmennyksen naurunpyrskähdyksiin kietovia reaktioita.
Samuli Männistö on aina tehnyt toisin kuin muut.

Aletaan siitä, että yleisön tullessa sisälle taustalla soi Kikan Sukkula Venukseen. Ja jatketaan siitä, että pian näyttämölle tulee urkuharmoonin soittaja ja alkaa veisata virttä Totuuden henki. Joko riittäisi?

Ei. Seuraa kolmen miehen diagonaalina etenevä harras kulkue diabolo-hyrrineen. Miehet on puettu katolisen papin mustiin täyspitkiin leninkeihin. Anteeksi ulkokatolisen kerettiläinen ilmaisuni. Mieleen tulevat itseään piiskaavat pyhiinvaeltajat.

HARTAUTTA tämä muistuttaakin. Sanojen ja liturgioiden sijaan sitä harjoitetaan diabololla, ikivanhalla Aasiasta kotoisin olevalla narun ja parin sauvan avulla pyöritettävällä kaksipäisellä hyrrällä.

Totuuden henki vaihtuu Eppu Normaaliin. Hartaus jatkuu. Kolmen miehen diabolojonkka on jotain aivan uutta. Se on todellista yhteistyötä, ei vain unisonoa. Hyrrä kiertää mieheltä toiselle, ja langat kietovat esiintyjiään toisiinsa ja erilleen. Hienoa.

Diabolohyrrät taipuvat myös nukke- tai esineteatterin materiaaliksi. Vähän taikaakin nähdään. Kuten myös aasialaisten taistelulajien eleitä ja viittauksia miekkamieselokuviin.

ON SIIS aivan kaikkea. Mutta juuri, kun luulit nähneesi kaiken, seuraa vielä lopullinen yllätys. Tulee se saarnakin sieltä! Ei ehkä ihan korkeakirkollinen, vaan esityksen nimen mukaisesti vähän kerettiläinen. Ollaan herätyskokouksessa, jossa ylistetään sivistystä ja uuden oppimisen tärkeyttä valistuksen hengessä. Kehotetaan kättelemään vierustoveria ja niin edelleen.

Kaikkea en voi tässä paljastaa. Haluaisin mennä esityksen luojan Samuli Männistön päähän ja tietää lopultakin, täytyykö katsojan suhtautua tähän ironisesti vai kritiikittömästi hurmioituen, kuten uskonnollisissa kokoontumisissa. Kumpikin silti sopii minulle. Ainakaan ei tempaus jättänyt kylmäksi.